Blogi

Tervetuloa Kuopioon!


Kuopion raviradalla on valmistauduttu kovalla tohinalla
vastaanottamaan kymmenettuhannet
ravivieraat heinäkuun viimeisenä viikonvaihteena
27. – 28.7.2013. Sekä lauantaina että sunnuntaina
ravataan klo 12 alkaen ja tiedossa on upeita elämyksiä.
Raviradan portit avataan lauantaina ja sunnuntaina klo 9.

Upeaan kotimaiseen ravitunnelmaan meidät
johdattavat ravien päätähtemme – valtakunnan
parhaat suomenhevoset. On suomenhevosten
juhlan aika.

Helteisen viikonlopun aikana näemme
kuusi kuninkaallista lähtöä, joiden lisäksi lauantaina
ajetaan kovatasoiset T75-finaaliravit maustettuna
Pikkuprinssi-kilpailulla ja suomenhevosten
montén SM-finaalilla.

Sunnuntaina kilpaillaan mm. Pikkukunkun
voitosta, ja ravijuhlamme huipentuu vuoden 2013
kuninkaallisten tunteikkaaseen seppelöintiin. Ravivaltakunta
saa hallitsijansa arvostavan yleisön
edessä.

Savon vuoden suurimman yleisötapahtuman
startti tapahtuu perjantai-iltana, jolloin kannattaa
suunnata Seiskan vauhdikkaisiin Kunkkaribileisiin
Kuopion satamaan.

Lauantaina samassa paikassa juhlitaan kesäistä
Kuninkuusravien Iltajuhlaa, jossa fiilistellään odotettujen
Jonne Aaronin ja Katri Helenan johdolla.

Toivotan koko
Kuninkuusravien
organisaation
puolesta ravikansan
lämpimästi tervetulleeksi
kesäkaupunki Kuopioon!

Viihtyisää ja ikimuistoista
kunkkariviikonloppua
kaikille!



Marita Huttunen
Toimitusjohtaja
Kuopion Ravirata Oy

 

 
 
 

Muistoja kuninkuusraveista
40 vuoden varrelta

 


Ensimmäinen

1973 Kouvolasta ovat ensimmäinen muistikuvani Kuninkuusraveista. Olin 11-vuotias,
enkä ollut paikan päällä. Muistikuvani ovat lyhyt välähdys loimituksesta mustavalko-TV:stä
ja lyhyitä lehtijuttuja. Vieteri otti Kouvolassa ensimmäisen kuninkuutensa.
Kuningatar oli Ilori nuoren Risto Lankin ohjastamana.

Karvain tappio

1975 Seinäjoki.

Seurasin raveja jo jonkin verran. Ihailin kaikkien muiden tavoin Vieterin ylivoimaa.
Minusta tuntui harrastukseni alussa, että Vieteri on totaalisen hyvä ravihevonen.
Siltä tuntuu kyllä paikoin nyt vähän vertailupohjaa saanneellekin. Viesker oli varmaan
vielä parempi, mutta Vekseliin verrattessa löytyy jo perusteita molempiin suuntiin.

Joka tapauksessa, ihailin siis Vieteriä ja karjalaisluonteista Kaarlo Partasta paljon.
Pikkusiskoni Johanna puolestaan fanitti Vieterin pahinta kilpakumppania, kuulemma
"sielukkaampaa" liinaharjaa, Ypäjän ruuna Ollea.

Olle ei tietenkään päässyt ruunana Kuninkuusraveihin, joten Johanna liputti Seinäjoella
niinikään kuulemma "kauniimman" hevosen, Eri-Teräksen puolesta.

No, totta kai Vieterillä oli Seinäjoella huono onni ja vahva Eri-Teräs sai ansaitun
Kuninkuutensa - joskus raveissa kun jokin hyvä hevonen jää jollakin ajanjaksolla
vielä paremman varjoon ja unohtuu, ja tässä merkityksessä oli hienoa, että Eri-Teräs
kruunattiin. Mutta muistan selvästi, miten ärsyttävää minun silloisen 14-vuotiaan oli
kuunnella 11-vuotiaan pikkusiskoni "käkätystä" Vieterin tappiosta.

On hämmästyttävää, kuinka isolta katastrofilta Vieterin tappio tuntui, vaikkei siihen
liittynyt esimerkiksi rahallista tappiota tai julkisempaa ilkuntaa, mitä olen saanut
kokea myöhempinä vuosina. Vieterin tappio Eri-Teräkselle Seinäjoella on yhä katkerin
Kuninkuusravitappioni.

Työntäyteisin

1984 Joensuu

Työskentelin 1984 freelance-ravitoimittajana. Minulla oli ystäväni kanssa yhtiö,
joka myi juttujamme useisiin medioihin. Toimin tuolloin myös Vermon raviradan
haastattelijana.

Joensuussa olin yksin vastuussa Turun Sanomien, Etelä Suomen Sanomien ja
STT:n ravijutuista. Ystäväni oli USA:ssa Hamboa katsomassa.

Lisäksi Karjalaisen ravitoimittaja Seppo Korhonen kertoi olevansa sidottu
Kuninkuusravien järjestelytehtäviin ja kysyi, pystynkö tekemään myös
Karjalaiseen aukeaman juttuja molempina päivinä? Vastasin koko ikän
i minua vaivanneen ajankäytöllisen epärealismin mukaisesti: tottakai!

Urakka oli melkoinen. Tuli kiire. Sunnuntain työskentelyä ei helpottanut, että 
juhlin Kuninkuusravien väliyönä Kimmelissä valomerkkiin asti ja jatkoin juhlia
Pielisenjoen rannalla aamuun.

No, lehdet saivat yksilölliset juttunsa (ne saneltiin osin puhelimitse,
toimittajapäätteitä ei ollut).

Lensin sunnuntai-iltana takaisin kaupunkiin ja menin suoraan Vermoon vihjelehden toimitukseen Vermoon. Laitoin alulle seuraavan keskiviikon ravien vihjelehden, nukuin muutaman tunnin ja sain Vermon Vihjelehden valmiiksi iltapäivällä. Pikainen lounas Vermon tallikahviossa, Pitäjänmäkeen Suomenmaan silloiseen toimitukseen kirjoittamaan vanhan liiton Remingtonilla Ravikierros-palsta ja sitten aina yhtä nopean John Cederbergin kyydillä Turun iltaraveihin. Sieltä jutut Turun Sanomiin ja STT:lle. Ylioppilaskylään ystäväni luo yöksi. Minut löydettiin aamulla nukkumasta Hunter S. Thomsonin "Suuri Hainmetsästys" kasvojeni ylle pudoneena. Olin aloittanut lukea sitä selälläni ja nukahtanut 13 tunniksi lähes välittömästi. Mutta työmoraalia löytyi, silloin ja nyt.

Maailmanhistoriaan jäävä hevosurheilusuoritus

1984 Joensuu, niin ikään.

Pentti Savolainen voitti omistajana, ohjastajana, valmentajana ja kasvattajana sekä Kuningas- että Kuningatarkilpailun.

Vaikka vertailukohdaksi otettaisiin yhdistelmä Hambletonian/Hambletonian Oaks, 1000 Guineas / 2000 Guinaes, Halmstadin Sprintterimestaruus / Stosprintern tms.., ei vastaavaan hevosurheilusuoritukseen pysty enää kukaan.

Muistan, kuinka hartaalta minusta, 21-vuotiaasta toimittajan alusta tuntui haastatella puukatsomossa istunutta, heinänpätkää imeskellyttä, mietteliään viisaasti vastaillutta Pentti Savolaista, kun sunnuntai kääntyi iltaan.

Syntisimmät

1985 Kaustinen

Muutamalle helsinkiläistoimittajalle, minulle, parille peliystävälleni, Jukka Virtaselle ja ravivalmentaja Teuvo Leppäselle oli annettu talo majoituspaikaksi, koska Kaustisella ei ollut juurikaan hotelleita ja kuninkuusravivieraat majoitettiin perhemajoituiksiin, kesämökeille, kouluihin ja lähipaikkakuntien hotelleihin. Lensimme aamulla. Meitä odotti tilataksi ja äärimmäisen ystävällinen kuljettaja. Istuin pisimpänä etupenkille.

Päätime kaukoviisaasti hankkia illan saunaoluet ennen raveja. Tuohon aikaa 80-luvulla oli joissakin pitäjissä kielto myydä keskiolutta. Kaustisella oli näin. Hyvä, pyysimme kuskia ajamaan naapurikuntaan. Sinne. Takapenkkiläiset tarinoivat ravimiesten juttuja kaikilta elämänaloilta. Jukka Virtanen puhui enimmäseen lauluista, mutta muut käsittelivät ronskeissa jutuissaan myös viinaa ja naisia.

Kuski alkoi olla yhä hiljaisempi.

Aloin vaivautuneena katsella etupenkillä kasetteja laittaakseni musiikin soimaan ja säästääkseni punastuneen ja köhivän vanhan kuljettajan kaikilta takapenkin tarinoiden yksityiskohdilta.

Syy kuskin hiljentymiseen selvisi, kun aloin katsella hänen kasettivalikoimaansa: "Kristuksen Armo, Laupeuden lauluja, Seurojen siunaukseksi .... jne." Oli vähän erilainen biisilista kuin Slayerilla.

En laittanutkaan kasettia soittimeen. Ajelimme hiljakseen majapaikkaamme.

Oli vähän pala kurkussa. Keski-Pohjanmaalla on paljon uskonnollisia ihmisiä, ja he tarkoittavat hyvää vaikka ovatkin valinneet erilaisen elämäntyylin kuin minä.

Toivotin kuskille siunausta.

En hajamielisyyteni ja kiusallisen tilanteen takia pannut merkille, mihin minut majoitettiin,  kun kuski hiljaisena lähti karauttamaan minua kiirellä raveihin.

Etsiskelin ravien jälkeen eri keinoin taloa yli kolme tuntia. En eksynyt koskaan Bangkokissa tai Hong Kongissa, mutta hukkasin majoitukseni Kaustisella.

Viimein löysin majapaikkaani. Saunoimme. Olutta siis oli, ja elämä oli taas Rock and Roll.

Vireenistä tuli Kuningas, Vekkuliinasta Kuningatar.

Ehdin juhlimisemme keskellä käydä myös amfiteatterin omaisessa paikassa pidetyssä iltajuhlassa, missä satuin syömään samaan pöytään Vireenin ohjastajan Allan Korven ja hänen Alice-vaimonsa kanssa.

Pelottavimmat

1988 Forssa (ehkä 1987 Lahti)

Olin töissä Lontoossa vedonlyöntitoimistossa. Otimme vetoja Kuninkuusravien kokonaisvoittajista.

Tamma Ruska-Ralli meni Mikkelissä huippuajan pari viikkoa ennen Kuninkuusraveja. Suomen avustajamme unohti raportoida tästä seuraavana päivänä, jolloin minä satuin olemaan vapaalla ja Sandown Parkin laukkakilpailuissa. Brittiystäväni bookkasivat holtittomasti 10- ja 7-kertoimista Ruska-Rallia, eikä tuon ajan vedonvälittäjäkulttuurissa tunnettu nykyajan victorchandlerien mikkihiiripanoskattoja.

Lopputulos: Isäntäni olisi hävinnyt kymmeniä tuhansia, jos Ruska-Ralli olisi noussut kuningattareksi.

Pääsin säikähdykselle. Hevonen muistaakseni väsyi pitkällä matkalla. Mutta vastuuntuntuiselle Suomen osaston päällikölle Kuninkuusravit olivat piiiiiiiitkät - niinkuin Pilvenmäen kisat kuulemma olivat muillekin. Forssan Seudun Hippoksen edesmennyt Suuri Mies Tauno Holmberg kun oli kuuluisa peliaikojen pidentämisessä jo tavallisemmissakin raveissa.

Forssassa 1988 kruunattiin Patrik ja Valomerkki, vuotta aiemmin Lahdessa Vekke ja Valomerkki.

Rankin sade

1996 Mikkeli

Sade iskee silloin tällöin Kuninkuusraveihin. Vuosien varrella on varmasti ollut pahempiakin, mutta itse miellän rankimmaksi 1996 Mikkelissä kokemani. No, onneksi juuri Mikkelissä on tilava jäähalli, minne rynnin parin tuhannen muun tavoin.

Viesker voitti Mikkelissä ensimmäisen viidestä seppeleestään. Voitto oli minulle hyvä pelillisesti ja suuri henkisesti. Olin tajunnut Vieskerin jo hyvissä ajoin sen ollessa vasta nousemassa huipulle. Olin kellottanut oriin uran alkutaipaleen Teivon laukan jälkeisen yliluonnollisen juoksun ja pitänyt Vieskerin antamasta vaikutelmasta muutenkin. Vieskerin ensimmäinen kuninkuus tuntui fanista hienolta.

Tammojen puolella paras oli I.P.Sukkula. Upseeri ja herrasmies Heikki Parviainen otti yleisönsä jälleen kerran.

Edelläkävijänä

2000 Joensuu

Joensuun raviradan toiminnanjohtaja ja hyvä ystäväni Pasi Pykäläinen sai idean ravistudiosta.

Pasi pyysi minut edustamaan asiantuntemusta ja kauniin eloisan Sari Tammisen tuomaan studioon pirteyttä. Vieraat raviurheilun eri saroilta vierailivat studiossa läpi ravien.

En ole varsinainen TV-hahmo, mutta paikkasin aina yhtä kulmikasta olemustani hyvin esiin otetulla asiasisällöllä. Ja Sari oli oma säteilevä itsensä. Näin ollen Kuninkuusravien historian ensimmäinen ravistudio onnistui hyvin ja vaikutti välillisesti suomalaisen raviTV-toiminnan jatkokehitykseen.

Viesker ja I.P.Sukkula olivat odotettu hallitsijapari, mutta Pette jäi silti kaikkien mieliin pitkän matkan komealla kirillään.

Katkonaisin

2008 Jyväskylä

2000-luvun alussa menetin monet Kuninkuusravit Hambletonian Stakesin päällekkäisyyden takia. Pyrin kuitenkin aina USA:ssakin katsomaan Kuninkuusravit Internetistä.

Vaikka Internet-yhteydet kehittyivät pääsääntöisesti vuosi vuodelta paremmiksi, luotettavammiksi ja nopeammiksi, koeteltiin hermojani heikoimmalla yhteydellä Jyväskylän Kuninkuusraveissa 2008.  Katkoja katkojen perään, pysäytyskuvan omaista hitautta ja hups - ratkaisumatkan hevoset humahtivat maaliin.

Ärtymystäni lisäsi, että (muistaakseni) sarjoissaan nousun aloitteneella Oliver Twistillä olisimme saaneet jackpot V75:stä kuusinumeroisen voiton. Nyt se aloitti kirinsä liian myöhään ja liian takaa.

Lohdutus tuli Meadowlandsista. 1/300 osalta minun, 1/30 osalta Kemppitallin omistama Deweycheatumnhowe voitti Hambletonian Stakesin.

Koskettaessani hevosta ja 80-vuotista Hambo-pokaalia voittajakehässä, läppäistyäni Schnittkerin olalle onnittelut olin niin onnellinen, että olisin saattanut lopettaa koko raviharrastukseni siihen täydelliseen hetkeen.

No, Jyväskylän loimituskuva jumiintui Tapio Perttusen ja Saran Salaman haastatteluun. Tammoista loimitettiin Velin Vinke.

Isoin pelivoitto

2009 Lappeenranta

Juha Utalan suomenhevonen (Uusi-Prinssi tms.) kiri aivan ulkoa äärimmäisen niukkaan voittoon alle 1% peliosuudella. Se sisältyi hajoitukseemme ja saimme useita kymmeniä tuhansia palauttaneen V7:n kiinni. Päätöskohteessa tuli joku melko pelattu hevonen. Meillä olisi ollut mahdollisuus suurempiinkin voittoihin.

Patrikin Muisto ja I.P. Vipotiina olivat kuninkaalliset.

Kyyneeet

2010 Oulu

Voittajaseremoniat: läpi uransa pelaamani, arvostamani A.T.Eko Kuninkaana. Eero Hakkarainen voittajaohjastajana - kaulatusten Einari Vidgrenin kanssa.

Eeron henkilöhistoria ja hänen Einarin kanssa tekemänsä yhteistyön kokemat käänteet ovat liian pitkät tässä blogissa läpikäytäväksi. Todennäköisesti tiedät itse - ja ehkä koit voittoseremoniat niin tunnelatautuneiksi ja oikeiksi kuin minä koin.

Eivätkä I.P. Vipotiinan taustajoukkohin kohdistuneet ja heistä kummunneet tunteet olleet pieniä nekään.

Juuri tässä on muuten yksi osa Kuninkuusravien lumoa: monet ravitapahtumat ovat urheilullisesti Kuninkuusravien tasolla mutta eivät tunnetasoisesti.

Kovin ja kunniakkain häviäjä

2011 Tampere

"Tarkasti ajoit!". Vain kaksi sanaa. Sitten miehen käsi kohti Ari Moilasta.

Siinä Kari Rosimon reaktio Lamminpään rinteen päällä, kun hän silmänräpäystä aiemmin oli kuullut kuulutuksen, joka vahvisti hänen ja Tuokkolan Touhon hävinneen kuninkuuden Ari Moilaselle ja Villihotille - täsmälleen samalla kokonaisajalla pyöreästi 7 kilometrin taipaleelta.

Kari on yksi kovimmista. Ehkä kovin. Positiivisessa mielessä.

Olen nähnyt maailman parhaiden pokerinpelaajien heittelevän esineitä, raivostuvan ulkopuolisille, häipyvän, jopa purskahtavan itkuun epäonnisen tappion hetkellä.

Kari sanoi: "Tarkasti ajoit" ja kätteli.

Seppo Suuronen valmensi molempia, Kuningasta ja sanoisiko ..... kanssahallitsijaa.

Tammojen puolella I.P.Vipotiina ei joutunut yhtä tiukoille.

Vaikeuksien kautta voittoon - hevosnaistaidolla, hevosmiestaidolla

2012 Mikkeli

Monena vuonna seppeleet ovat menneet ilman dramatiikkaa kauden hallitseville, aikansa parhaille hevosille - ongelmitta.

Mikkelissä pystyvä mutta läpi uransa erilaisten ongelmiensa kanssa paininut Erikasson sai viimein kaikkien toivoman, ansaitun seppeleen - paljolti Bella Varjosen peräänantamattomuuden, tilannetajun ja kärsivällisyyden ansiosta.

Tammojen puolella Sirun Valpuriinan nousu voittoon oli vielä uskomattomampi selviytymistarina. Tamma oli vielä lauantaina huono, mutta sen valmentajan Aimo Vuorisalon ja ohjastajan Jouni Törmäsen rohkean aivoriihen tulos toi onnistuneet varustemuutokset sunnuntaille - ja riemukkaan voiton.

Uudet ainutlaatuisuudet

2013 Kuopio

En tiedä vielä. Jotain ikimuistettavaa tapahtuu. Radalla tai minulle. Upeat ravit, ja kesäkaupunkina Kuopio on yksi Suomen hienoimpia. Tottakai lähden kokemaan. Lippu jo taskussa. Nähdään!



Jorma Vuoksenmaa
facebook: https://www.facebook.com/ESBC.Racing?ref=ts&fref=ts
Twitter: ESBC_Vuoksenmaa

Jaan Kuninkuusravielämyksiä näillä sivuilla kanssasi läpi upean viikonvaihteen.

PS. Saatan muistaa jotain väärin.

En tarkoituksellisesti. Kaikkia asiatetoja en ole ehtinyt tarkastaa, ja aika kultaa muistot - varsinkin meillä 50-vuotiaailla, joiden parhaat pelijutut ovat 20 v. vanhoja ja parhaat naisjutut 25 v. vanhoja.

En ole kuitenkaan muistanut mitään tarkoituksella väärin - ainakaan kenenkään ammatillista kunnioitusta tai parisuhdetta vaarantaen. Tässä kulkee mielestäni sen raja, milloin tarinasta saa värittää legendan :-).

"Vastuu on kuulijalla", kuten jo kuninkuusravimaakunnankin tarinan viäntäjät tapaavat sanoa.

 

Kuninkuusravit vuonna 1964

Kuopion Kuninkuusravien vauhdilla lähestyessä muistuvat mieleeni ensimmäiset
kuninkuusravini kilpailijana.

Toki katsomassa ja oppia ottamassa käytiin Kuopion Kuninkuusraveissa vuonna -59.
Mutta Kouvolan Kuninkuusraveihin  vuonna 1964 lähdettiin jo edellisenä päivänä.



Ensin hevosella kotoa Pihlaiselta ajaen Kurkimäen asemalle, missä
riisuttiin valjaat pakattiin ne vihulaissäkkiin ja odotettiin tavarajunaa.
Meille oli Tellan kanssa tilattu karjavaunu. Minä matkustin samassa
vaunussa vihulaissäkin päällä istuen.

Säkkejä oli toki useampikin:  Valjaille, rehuille ja omille eväille.

Tellalla tehtiin kotitilan kaikki pelto- ja metsätyöt, mutta lenkilläkin
käytiin aina kun töitten jälkeen jaksettiin ja ehdittiin.

Ja intervallia ajettiin jo silloin. Hiitilläkin  käytiin, Larron Eko kävi
hakemassa Keskuskentälle ja toi pois.

Hiittikaverina oli Kuopion ensimmäinen lämminverinen Larronmaan Kalka.

Tammalla oli ajettu kyläkisoja 1.1.-62 lähtien ja
sijoitus oli jatkuvasti kolmen parhaan porukassa.

Kun Kokemäen Juhannusraveista -64 tuli kolme ykköstä,
oli aika lähteä etemmäksi kokeilemaan isommasta rahasta.
Kyläkisoissa oli ensimmäinen  palkinto 25 markasta 100 markkaan.

Hevonen majoittui varuskunnan talleilla ja itse oli matkustajakodissa.
Menestystäkin tuli mukavasti. Sekä maililla  että kolmella tonnilla olimme toisena.

Rahaa tuli 400 ja 500 markkaa ja rutkasti kokemusta.
Kotiin pääsinkin Lyyran Sepon isän kyydissä.

 

Kuopion Kuninkuusraveissa tavataan,
toivoo Veikko Okkola



Läsipäinen Tella osallistui kuningatarkilpailuun kahdeksan kertaa
ja seppelöitiin kolme kertaa.
Kuvat Hevosurheilu

 

 

Vanhan valokuvakansion mä löysin yllättäin...

Lähes jokainen hevosharrastaja on jossain elämänsä vaiheessa ikuistanut
tuttuja hevosiaan kameralla.Kuvatuksi ovat tulleet niin tulevaisuuden toivot,
mamman mussukat, kuin kilparatojen kuninkaatkin.

Valokuvat ovat omistajilleen tärkeitä ja niillä on usein paljon tunnearvoa,
mutta kaikki eivät varmasti tule
ajatelleeksi, että niistä olisi iloa muillekin.


Sukupostin tietokannasta löytyy jo yli 400 000 kuvaa - lähes 120 000 eri hevosesta.
Tekijänoikeuslakienpuitteissa meidän on ollut mahdollista julkaista paljon vanhoja
mustavalkokuvia, mutta 1960-luvultaalkaen kuvien saatavuus heikentyy huomattavasti
aina vuosituhannen taitteeseen saakka, jolloindigikuvaus alkoi yleistyä.


Sukupostiin tallennetut hevoskuvat eivät edusta pelkästään kyseistä hevosta yksilönä,
vaan aina myösrotuaan, sukuaan ja mahdollisia jälkeläisiään. Ne ovat myös osa
ajankuvaa ja samalla pala historiaa, jota haluamme tallettaa jälkipolville.


Sanontahan kuuluu, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa!

 

Sukupostin kuvat ovat myös osa sitä kulttuurihistoriaa, jota pyrimme muutoinkin
säilyttämään mm. tallentamalla digitaaliseen muotoon vanhoja kantakirjaustietoja,
sukutietoja ja tarinoita.

 

Saatat ehkä ajatella, etteivät sinulta löytyvät vanhat kuvat ketään kiinnosta? Katsoisiko
kukaan koskaan sitä kuvaa pappani suomenhevostammasta?  


Saamme vähän väliä ilahtuneita yhteydenottoja, kun joku on löytänyt kuvia entisestä
hoitohevosestaan, sukulaisen kasvattamasta hevosesta tai vaikka oman hevosensa emästä,
sisaruksesta tai jälkeläisestä. Monet ovat myös kertoneet selaavansa vanhoja kuvia ihan
muuten vaan, ehkä palatakseen ajassa taaksepäin omien harrastusvuosiensa alkutaipaleelle
tai tutkiessaan jonkun hevosen sukutaulua tarkemmin.


Otsikon teksti on tietysti Mamban kappaleesta, mutta siihen viitaten nyt kannattaa hieman
penkoakin, sillä Sukuposti järjestää Kuopion kuninkuusraveissa valokuvien skannausta.
Voit tuoda kuviasi (paperikuvat, diat, negat) skannattavaksi ja noutaa ne ravipäivän
päätteeksi osastoltamme. Jos otat mukaan muistitikun, saat skannatut kuvat isompina
versioina myös omaan käyttöösi!


Millaisia kuvia sitten voi tuoda skannattavaksi?


Vanhat valokuvat eivät välttämättä ole laadultaan kovinkaan hyviä. Huonompiakin kuvia
voi kuitenkin tuoda skannattavaksi, katsotaan sitten tapauskohtaisesti, mitkä kuvat ovat
julkaistavissa. Kuvien haalistuminen/värien vääristyminen tai alkuperäisen kuvan
huono kunto eivät ole esteitä kuvan skannaamiselle. Huonompikin kuva on parempi,
kuin ei kuvaa lainkaan!


Ennen vuotta 1956 otetut kuvat eivät ole tekijänoikeuslain alaisia, joten niiden julkaisuun
ei tarvita lupaa kuvaajalta. Tätä tuoreemmissa kuvissa kuvaajalta tulee olla lupa.


Jos kuvat on otettu perhepiirissä, eikä kuvaajasta ole varmuutta, kuvat ovat yleensä
julkaistavissa, kunhan voidaan olettaa, että kuka kuvaaja sitten onkin, ei pahastu
kuvien käytöstä. Muissa tapauksissa kuvaajalta tulee saada lupa kuvan julkaisuun
Sukupostissa. Vaikket olisi varma julkaisuoikeudesta, tuo kuvat ihmeessä näytille,
niin katsotaan, voidaanko ne julkaista!

 

 

Lisätietoja tempauksesta tarkempine ohjeineen löydät
Sukupostin Facebook-sivulta http://www.facebook.com/sukuposti

Mikäli jokin asia askarruttaa, voit ottaa yhteyttä
terhi.piispa@sukuposti.net / 050 568 1006
(jos en pääse vastaamaan, lähetä tekstiviesti tai yritä myöhemmin uudelleen).
Kuvia voi tietenkin skannata myös itse (mahdollisimman hyvälaatuisena) ja toimittaa ne meille julkaistavaksi.



Alkuperäisen kuvan huono kunto ei ole este kuvan skannaamiselle. 
Vasemmalla alkuperäinen kuva, oikealla käsitelty/ korjailtu versio.

 

Varmaa on vain kyyneleet

En ole helposti kyynelehtivää tyyppiä. On oikeastaan kaksi tilannetta, joissa itken varmasti. Toinen on häät, ihan sama kenen, vaikka tuiki tuntemattomien ihmisten. Jos olen paikalla, itkettää niin pirusti. Satuhäät –ohjelma tai Ridgen ja Brooken kahdeksas vihkiminen Kaunareissa eivät siis  toimi, minun pitää olla paikan päällä.

 

Ja toinen on Kuninkuusravit. Ja taas sama homma, ihan sama kuka voittaa, siinä vaiheessa kun Kuningas ja Kuningatar julistetaan, alkaa suolavesi polttaa kyynelkanavissa. Ja kun kuninkaalliset saapuvat seppelöitäväksi, on jo pakko pistää aurinkolasit silmille, vaikka sitten sataisi vettä.

 

En ole kokeillut, itkettävätkö Kuninkuusravit televisiosta katsottuna. Siitä asti, kun kävin ensimmäisissä Kuninkuusraveissani Kuopiossa 1998, en ole tapahtumaa televisiosta seurannut. Tajusin kerrasta, että Kuninkuusraveissa on niin paljon muutakin kuin vain ravit, että se on koettava livenä.

 

Mutta vaikka Kuninkuusravien ympärille on rakennettu kaikki se karnevaali iltajuhlineen, niin lopulta kaikki palaa pääosan esittäjiin. Vaikka aika raveissa kuluisi enimmäkseen olutteltassa juoruillen ja ravitorilla rahaa tuhlaten, niin siinä vaiheessa, kun ratkaisun hetket raviradalla lähestyvät, minun sydämeni on siellä.

 

Maan parhaat suomenhevoset ovat siellä, ottamassa kolmannen ja viimeisen kerran mittaa toisistaan tuon viikonlopun aikana. Noiden hevosten taustajoukot pidättävät varmasti hengitystään koko 3100 metrin kilpailun ajan, ja minunkin tekisi mieli, ihan myötätunnosta.

 

Mutta minäpä pidättelenkin kyyneleitäni, koska minusta on niin komeaa, että jonkun, ihan kenen tahansa, hevonen on Kuninkuusraveissa päätösmatkalla, ja mahdollisesti pääsee maaliin asti. Tämä on jotain, mistä edes hevosihminen ei voi tuntea kateutta toista kohtaan.

 

Jos joku on saanut valmennettua suomenhevosen sellaiseen kuntoon, että se voi osallistua kuninkuus- tai kuningatarkilpailuun, niin ennemmin pitäisi sääliä kuin kadehtia, koska niin paljon aikaa, vaivaa ja omistautumista tuo projekti on vaatinut. En tunne kateutta enkä sääliä, vaan valtavaa kunnioitusta. Kun tähän lisätään vielä kymmenientuhansien samanhenkisten ihmisten aikaansaama kollektiivinen hurmos ja yleensä sunnuntaille ajoittuva laskuhumala, niin kyllä siinä nousee tunteet pintaan.

 

Sitten tekevät vielä sen ikävän tempun, että näyttävät isolla screenillä, miten hevosen taustavoimat kyynelehtivät varikon puolella. Viime vuonna Mikkelissä näyttivät Kati Mäenpäätä Turon Myrskyn voitettua mailin matkan. Kestin sen vielä aika hyvin, vaikka myönnän olleeni aika liikuttunut.

 

Mutta Bella Varjosen onnenkyyneleet Erikassonin kokonaiskilpailun voiton ratkettua olivat minulle jo liikaa. Jonkun unelmasta tuli totta. Voiko olla hienompaa?

 

En edes kerro miten paljon itketti, kun A.T. Eko ja Eero Hakkarainen pokkasivat seppeleen Oulussa 2010. Se oli ihan kamalaa. Siis tarkoitan, että mahtavaa. Kamalan mahtavaa, mahtavan kamalaa, pelkkää kyyneleiden ja rään nielemistä. Alkaa melkein vieläkin itkettää, kun ajattelen sitä.

 

Tätä kai Kuninkuusravien kaltaiselta tapahtumalta sopii odottaakin; muistoja, elämyksiä ja suuria tunteita. Niitä Kuninkuusravit ovat onnistuneet tarjoilemaan joka vuosi, takuuvarmasti. Edellisten Kuopion Kuninkuusravien muistot ovat tosin jollain tapaa katkonaisia ja hataria. Onpa hyvä syy hankkia uusia!  

Veera Nieminen
Kirjailija ja hevosalan yrittäjä, jolla on kotona vain ruunattu kuningas     
    

 

Kuninkuusravit Kuopiossa 27. - 28.7.2013


Klikkaa ja katso video!

Kunkkareita kohti!

 

 

 


Klikkaa kuvasta ja katso se suurempana!

 

Kansalaisrohkeus kannattaa

Kovasti se arvelutti aluksi... Arvaisiko sitä omaa kotiaan antaa toisten, ihan ventovieraiden RAVIturistien, käyttöön kokonaiseksi viikonlopuksi?

Elettiin vuotta 1998, kun Kuopion Kuninkuusravit kolkuttelivat ovella edellisen kerran. Hevoskärpänen minua oli puraissut jo pikkutyttönä, mutta ravit eivät olleet alle kolmikymppisen äidin mielessä aivan päällimmäisenä.

Mutta viisisataa mummonmarkkaa sen sijaan kuulosti kovin makealta. ”Nyt saa helpolla rahaa!”, kollegat hehkuttivat työpaikalla.

Se oli iso summa tuohon aikaan, ja tuolla yöpymiskorvauksella maksaisin ison siivun kuukauden vuokrasta. Kukaties hankkisin pari uutta mööpeliäkin vähän autiolta tuntuneeseen kämppään...

Vaan entä jos kaikki menee pieleen? Entä jos kotiini tuleekin punkkaamaan joukko äänekkäitä örveltäjiä, jotka tuhoavat kaiken? Ehkä he hankkivat meille kaiken kukkuraksi häädönkin, tai vähintään vakavan varoituksen isännöitsijältä?

Voitin kuitenkin rohkeuteni ja ilmoitin kaksioni majoitusvarauksia tuolloin hoitaneen Kuopion Matkailupalvelun listalle.

Etukäteen tiesin vain yhden majoittujan nimen ja hänen puhelinnumeronsa.

Ja kun Kuninkuusravien 1998 viikonloppu koitti, vein avaimeni kirjekuoressa läheiselle huoltoasemalle, josta vieraiden oli määrä se noutaa. Pakkasin kimpsuni ja matkasin poikani kanssa mökkeilemään. Saatoin vain toivoa parasta.
Noh miten meni?

Toiveeni toteutui ja ylittyikin! Kun palasimme viikonlopun jälkeen kotiin, kaikki oli äärimmäisen siististi paikoillaan ja sängytkin pedattu mallikelpoisesti. Ihan kuin ketään ei olisi käynytkään.

Neljän hengen porukka oli kuitenkin käynyt. Keittiönpöydällä odottivat avain ja sen vieressä sileät setelit: viisisataa markkaa. Kansalaisrohkeus, totta vie, kannatti!

Nyt en halua missata ravien hurmaa. Kotiimme tulee heinäkuun lopussa tuttuja kisavieraita, mutta ihan meidän kutsustamme. Paras hevonen voittakoon!
 



Sari Komulainen
hevosharrastaja
Twitter: @SariKomulainen

 

 

Usko unelmiisi

 

Lauantai-aamu, kello oli kahdeksan. Hevoskuljetus auto kaartoi pitkin mutkaisia hiekkateitä ja lopulta kylän läpi kohti Ouluntietä. Pari tuntia oli matkaa kohti vuoden 2010 Kuninkuusravien areenaa, Oulun Äimärautiota.

Reilun parin tunnin ajomatkan jälkeen saavuttiin Äimäraution talliportille. Toimihenkilö kysyi, missä lähdössä hevonen juoksee ja mikä numero.
”Lähtö yhdeksän, numero 12."

”Ajakaa tuonne ensimmäisen katoksen takapuolelle, siellä on teille paikka.”

Valmentaja ajoi auton osoitetulle paikalle. Hevosenhoitaja otti aarteensa kuljetusautosta ja talutteli katokseen. Ori tiesi tulleensa kesän arvokkaimmalle areenalle ja osoitti sen kuopaisemalla sekä hörähtämällä vieressä olleelle tammalle. Ori otti paikkansa.

Hoitaja käsitteli hevosta, kuin se olisi ollut hänen lapsensa; ori oli hänelle ystävä. Työn touhussa kuitenkin oli hoitajan silmillä havaittavissa pientä jännitystä. Äimäraution menoa he katselivat kiinnostuneina, kokeneiden kilpailijoiden ottein. Pian se olikin jo lämmittelyn aika. Ohjastaja-valmentaja ja ori menivät muutaman kierroksen radalla, ihan perinteistä lämmittelyvauhtia. Radalta poistuessaan kuski oli kasvot peruslukemilla: ”Kaikki on kohdallaan.”

Hoitaja kävelytteli oritta varikolla vieden sen lopulta takaisin katokselle huilaamaan. Tyytyväisenä ori joi melassivettä siitä vihreästä sangosta, josta hoitajalla oli tapa sitä juottaa. Hetkeksi se nosti katseen ylös, aivan kuin kartuttaakseen pahimmat vastustajansa. Tämän jälkeen se laski päänsä jälleen alas, selkeästi latautuakseen. Hoitaja katsoi, että oriilla oli mahdollisimman hyvä olla.

Ohjastaja-valmentaja meni lämmityksen jälkeen hevosautoon istumaan. Hän selaili hetken aikaa käsiohjelmaa, kunnes katse siirtyi radalle. Katse oli mietteliäs, se etsi horisontista jotain, mitä siellä ei ollut. ”Kunpa se saisi edes sellaisen puolihyvän juoksun”, mies totesi.

Oli aika lähdön esittelylle. Esittelyloimet yllään jokainen tuli vuorollaan Äimäraution suuren yleisön eteen. Pruuvi ja joitain minuutteja lähtöön.  Minuutti lähtöön. Raastavan pitkä minuutti. Auton taakse kokoonnutaan ja ollaan lähdössä matkaan… kunnes lähtö uusitaan! Lisää odottelua ja vihdoin päästään yrittämään uudelleen. Auto irtaantuu.

Ori pääsee loistavasti takarivistä hyvälle paikalle. Kolmas ulkona. ”Älä nyt vaan laukkaa”, ajatteli varmasti moni muukin. Ei, ei se laukannut. Etusuoralla ensimmäistä kertaa. Kaikki on hyvin. Tallikurvissa valjakko nousee kolmannelle tavoittelemaan piikkipaikkaa, mutta joutuu hetken taistelemaan Saran Salaman rinnalla. Etusuoralla valjakko irtaantuu muista ilmiömäisesti. Maali lähestyy, muut kilpailijat ei!
”Eero Hakkarainen ylivoimaiseen voittoon A.T. Ekon kanssa!”

Videokuvista näkee myös, kuinka yleisön joukosta ilmaan lentää rutisteltu käsiohjelma. Taisi pelitkin osua!

Voi sitä huudon ja riemun määrää! Ei ollut epäilystäkään siitä, etteikö voittajavaljakko olisi nauttinut yleisön suurta suosiota. Liikuttavat, äärettömän tunteikkaat voittajahaastattelut seremoniakehästä ovat varmasti monen mieleen jääneet. Tähän taustajoukot olivat tähdänneet ja tulos seisoi Äimäraution seremoniapaikalla.

Ori tiesi myös itse oman paremmuutensa astellessaan voittoloimi yllään yleisömeren edessä.

Sunnuntaina jännitys oli huipussaan. Maililla valjakko piti toiseksi hienon juoksun päätteeksi. Kolmen tuhannen jälkeen oli Vieremän edustajilla aihetta juhlaan; nyt on tallissa kuningas! Lähdön voittajaseremonioiden jälkeen kuningas haki kuningattarensa ja he astelivat yhdessä Äimäraution suuren yleisön eteen – tietäen tasan tarkkaan olevansa uusi hallitsijapari.

Oli todella hienoa kokea ja nähdä Oulussa kaikki ne tunteet, mitkä tunteet vellovat hevosen taustajoukoissa ennen ja jälkeen Kuninkuusravien. Ne tunteet ovat varmasti aistittavissa myös yleisön keskuudessa. Kokemukset, tunteet ja niistä tulleet muistot: ne eivät kuole koskaan. Ja se usko oriiseen, joka taustajoukoilla oli – se ratkaisi kaiken. 

Itse olen aina ollut sitä mieltä, että kun tarpeeksi uskoo, toivoo ja jaksaa tehdä kovasti töitä tavoitteidensa eteen, on kaikki mahdollista. Termi ”luovuttaa” on kirosana - sen varmasti tietää jokainen, joka hevosten kanssa työskentelee tai on työskennellyt.

Kuninkuusravit ovat se areena, jolla joka vuosi joidenkin suuri unelma toteutuu – taluttaa seremoniapaikalle ravikuningatar tai –kuningas vuosien uurastuksen jälkeen arvostavan yleisön eteen.

Uskokaa unelmiinne!
Tervetulloo Kuopijjoon!




Mirjami Arpiainen
Työelämäharjoittelija, agrologiopiskelija, hevosenomistaja

 

Kiri, seiska!

Muhevimmat muistot Kuopion raveista ovat piirtyneet mieleen jo vuosia tai oikeastaan vuosikymmeniä sitten.

Hämärän muistikuvan mukaan kävin Sorsasalon raveissa ensimmäisen kerran suunnilleen nelivuotiaana. Isä pelasi ja minulla oli tylsää.

Toinen asiaan liittyvä muistijälki sen sijaan on harvinaisen vahva. Muiden lasten seura veti puoleensa autokatsomossa, joten mitäpä sitä muuta kuin kohti lähistöllä raveja seuraavaa hieman isompien lasten porukkaa. Eivät mokomat olleet huomaavinaan, vai olinko vain liian ujonsorttinen. Juttelivat kovin asiantuntevan oloisesti menossa olevasta lähdöstä ja kannustivat hevosia.

Raviurheilun pikakurssi upposi kuitenkin pienen pojan hoksottimiin nopeasti. Huutaa täräytin porukan takana niin lujaa kuin jaksoin: "Kiri, seiska!"

Numero 7 ei ilmeisesti ollut ihan voittotaistossa tai sitten isommat eivät olleet tottuneet moiseen urheilukulttuuriin. Kolmikko siirtyi vähin äänin kauemmas.

Seuraava mieleenjäänyt kerta Kuopiossa oli 90-luvun puolivälissä Kuopio Stakes -karsinnoissa. Hikinen matka hevosauton takaosassa heinäpaalin päällä hevosen ja innokkaan kannustajajoukon seurassa oli sitä sen ajan raviglamouria parhaimmillaan. Rötös lienee vanhentunut, joten voin tunnustaa menneeni pummilla sisään.

Itse juoksunkulusta ei paljon jäänyt mieleen, mutta kaikki tuntuivat olevan suht´ tyytyväisiä, vaikka Stakes-finaaliin ei paikkaa tullutkaan. Piti tätä kirjoittaessa oikein tarkistaa tuloksista, että hevonen oli seitsemäs, mutta ennätys parani aikakauden ja leveysasteet huomioiden hyväksi.

Kun muistoja lapsuudesta ja nuoruudesta kelaa tarkemmin, huomaa, että perusasiat eivät ole muuttuneet. Elämykset ja oman suosikin kannustaminen ovat minulle edelleen lajin suola. Elämyksiin lasken mukaan paitsi hevoset ja urheilun, myös erilaiset ihmiset ja kulttuurit. Olisin jäänyt paljosta paitsi ilman raveja ja hevosia.

Antti Savolainen
Kirjoittaja on raviharrastaja, joka nautiskelee lajista skaalalla kesäravit- kansainväliset suurkilpailut.

 

Kuopio - Mitä tänä vuonna syötäisiin?

Ylivieska vuonna 1997, sieltä se omalta osaltani alkoi, toistaiseksi katkeamaton Kuninkuusravien putki.

Tämän vuoden kuninkuusravien pitopaikka Kuopio onkin ensimmäinen kuninkuusravipaikkakunta, jossa pääsen vierailemaan toiseen kertaan.  Vaikka muistan, kuinka Viesker jatkoi kuninkuussarjaansa Kuopiossa ja Uja vei tammojen tittelin, minun täytyy myöntää, etten muista tapahtuman ruokailuista yhtään mitään.

Ylivieskasta sentään on jäänyt elävästi mieleeni setäni minulle ensimmäisten kruunajaisravieni kunniaksi tarjoama pontikkahuikka (pontikkaa siis tuohon aikaan myytiin ihan radalla!).

Nykypäivänä oman työn ja harrastuksen kautta  tulee tarkasteltua tapahtumien ruokatarjontaa hieman tarkemmin, nälkäisen ruokaharrastajan lasien läpi.

Kuten mahtava fiilis yleisöalueella, loistavat suoritukset raviradalla ja kisavieraita hellivä kesäsää, voi myös ruoka jättää samanlaisia pitkäkestoisia muistijälkiä. Oman, kohta 17-vuotisen, kuninkuusravitaipaleeni aikana ruoka on tehnyt tämän kuitenkin vain kerran: Rovaniemellä vuonna 2004 kisamontun rinteen harjalla nautittu poronkäristys perunamuusin ja puolukkahillon kera oli perinteisyydestään huolimatta -  tai ehkä juuri siitä syystä - jotain hyvin mieleen jäänyttä. 

Kuninkuusravit on kokonaisuudessaan hyvin pitkä tapahtuma. Innokkaimmat ravituristit saapuvat varaamaan parhaat paikat tuoleilleen jo heti porttien auetessa yhdeksältä. Täten aamusta ravien loppuun kertyy jo normaalia työpäivää pidempi rutistus. On sanomatta selvää, että nälkä ja jano tulevat varmasti jokaisen kävijän eteen jossakin vaiheessa päivää.

Tuona viikonloppuna ravilähtöjen välit ovat myös sen verran pitkät, että jokainen ehtii varmasti ruokailla myös ”kunnolla”, eli syödä mukana olevien eväiden lisäksi myös jotain lämmintä. Mielenkiinnolla odotankin mitä Kuopiolla on tähän tarjota?

Olen suuresti pettynyt, jos savolaisuus ei näy myös ruokatarjonnassa. Itse haluaisin kokeilla vaikkapa, miten perinteinen kalakukko toimii kuninkuuskilvan mailia katsellessa.

Nykypäivänä ihmiset ovat myös tapahtumissa entistä valveutuneempia syömisensä suhteen. Toivon, että tämä tulee tulevaisuudessa ja jo Kuopiossa näkymään tarjonnassa. Kuninkuusravijärjestäjän ei välttämättä tarvitse pitää käsissään kaikkia lankoja ravintolapalveluiden suhteen.

Yksinkertaisesti jo järkevällä myyntipaikkojen hinnoittelulla saisi osan ravintolapalveluista ulkoistettua ja samalla ehkä nostettua koko tapahtuman profiilia kävijöiden silmissä. Esimerkiksi Helsingissä kovassa nosteessa olevan Street Gastron katuruokakojulla kävisi varmasti kuhina.

Kuopiossa aion syödä viikonloppuna ne perinteiset ravimakkarat, nauttia ison läjän jäätelöä, ostaa mansikoita, kulauttaa alas myös jokusen virvokkeen ja täyttää vesipulloni maksuttomista tankkauspisteistä.

Näiden perinteiden lisäksi toivon, että kymmenen vuoden päästä muistan jonkin ruokakokemuksen vuoden 2013 Kuopion Kuninkuusraveista, aivan kuten nyt muistan Rovaniemeltä. Oli se sitten se järkyttävän hyvä kalakukko tai mikä muu perinneherkku tahansa.

Maukkaita ravihetkiä Kuopion Kuninkuusraveihin toivottaen,
Aki Keskitalo
Raviharrastaja, hevosenomistaja, MasterChef-kilpailija, ravintola-alan yrittäjä ja ruokablogisti

 

Twitter: @AkiKeskitalo

maailmalautasella.blogspot.fi/

 

On aika villiintyä

 

Makkaran ja metrilakujen tuoksu, auringonpolttama nahka ja ihmisvilinä sekä kahden hevosten täyteisen päivän lopussa hurrataan voittajalle. Alkaa taas olla se aika vuodesta, kun kuninkuusravi-kuume nousee niin kovimmille ravityypeille kuin sunnuntaitotoajillekin!

Enemmän ratsupuolen ihmisenä olen itse onnistunut välttämään suoran kontaktin kuninkuusravikärpäseen jo vuoden jos toisenkin, mutta tarinoilta raveista ja siltä hehkutukselta en ole välttynyt. ”Ei sillä oltu ikinä ajettu niin pitkää matkaa”, ”Ostettiin nää hienot lippikset Veikko Vinkkeli -brodeerauksilla” tai ”Oisitpa ollut näkemässä kun se tuli loppusuoralla pyyhkäisemällä ohi.”

Ravi-ihmiset tuntuvat täysin villiintyvän Kuninkuusravien alla. Ja isoin puheenaihe, ainakin meilläpäin Savossa on, minä vuonna meidän oma "Tötterö" nähdään Kuninkuusravien voittajaesittelyssä! On hyvä aloittaa koelähdöstä, mutta pitkän tähtäimen suunnitelmat ovat tietysti myös tärkeitä.

Kokonainen viikonloppu pyhitetään rakkaille Suomenhevosillemme, alansa parhaille ammattilaisille ja huippuluokan urheilijoille.

Vaikka messuhälinää ja muuta oheistoimintaa Suomen suurimmassa ravitapahtumassa riittää, niin selvää on, että rehellinen kilpailu ja hyvinvoivat hevoset ovat pääosissa. Niistä riittää nautittavaa kaikille!


Reetta Tiainen
Opiskelija

 

 

Kesän ykkösfestarit

Joku kysyi kesäsuunnitelmiani. Kerroin kiertäväni ahkerasti raveissa ja tekeväni siinä samalla paljon töitä. Vastauksena oli lähestulkoon säälivä kysymys: ”Et taida sitten ehtiä edes mihinkään festareille?”

Itse asiassa kesäni on täynnä niitä. Megaluokan musiikkikeikat jäävät valitettavasti vähemmälle, mutta ravistelevia hevoskokemuksia riittää. Vähintään viisi kesäviikonloppua kuluu eri ravitapahtumissa, jossa vierailee 2 000-50 000 muutakin innostunutta.

Isommissa kesäravitapahtumissa on yllättävän paljon samaa kuin musiikkifestareissa. Raveissa starat ovat vain karvaisempia ja painavat muutaman sata kiloa enemmän. Paikalle tullaan fiiliksen, samanhenkisten ihmisten ja uljaiden esiintyjien takia.

Valmistautuminen tapahtumaan alkaa parhaimmillaan kuukausikaupalla aikaisemmin. Varaillaan lippuja, suunnitellaan kyytejä ja majoituksia ja kerätään kaveriporukoita kasaan. Spekuloidaan tulevaa sekä muistellaan vanhoja reissuja ja kommelluksia.

Kun pitkä odotus palkitaan ja se viikonloppu koittaa, mukaan napataan festarifiilis, evästä ja ystäviä. Ennakkospekulaatiot ja -odotukset ovat ainakin ravien kohdalla kiihkeitä.

Keikkojen – tässä tapauksessa ravilähtöjen – aikana ja välillä pidetään yhdessä hauskaa, mylvitään suosikkien astuessa areenalle, nautitaan kesästä ja solmitaan eripituisia ihmissuhteita. Perjantain ja maanantain välinen yö on yleensä aika hauska.

Kotiin tullaan, kunhan ehditään. Useimmiten monta kokemusta rikkaampana, silloin tällöin myös totovoitot taskussa.

Suosittelen lämpimästi visiittiä mihin tahansa kesäravitapahtumaan, mutta ennen kaikkea tietysti kuninkuusraveihin. Yhtään esiintyjää ei tarvitse tuntea ennestään, mutta hauskanpidon riski on silti ilmeinen. Mutta kannattaa varautua siihen, että näistä festareista tulee helposti monivuotinen perinne!

Miika Lähdeniemi
Toimittaja, opiskelija, hevosenomistaja

Twitter: @MiikaLahd

 

 

Miljoona

 
Näin uutistoimittajan näkökulmasta viime vuoden Kuninkuusravit Mikkelissä olivat ikimuistoiset.

Draamaa saatiin heti lauantaipäivän alkuun, kun raju ukkoskuuro iski radalle täysin yllättäen ja ravit jouduttiin keskeyttämään hetkeksi. Uutisoimisen aihetta antoivat myös tasavallan presidentti Sauli Niinistön vierailu radalla ja kuninkuuskilpailun dramatiikka, kun suosikki Boker laukkasi heti alkuun ja menetti pelin.

Suurin hässäkkä alkoi kuitenkin viimeisen Toto75-lähdön tultua maaliin. Päivän Toto75-kierros oli ollut yllätyksiä täynnä ja ennen viimeistä seiskaviislähtöä mukana jatkoi vain yksi kuponki. Tiedossa oli, että jos kyseisestä kupongista löytyisi viimeisen Toto75-lähdön voittaja, lunastaisi lapulla hurjat miljoona euroa.

Viimeisen Toto75-lähdön tultua maaliin istuin lehdistökatsomossa kirjoittamassa raporttia päivän tapahtumista, kun toisen median kuvaaja saapui paikalle naureskellen: ”VIP-katsomosta kuului sellainen huuto, että siellä taisi joku voittaa sen miljoonan.”

Lähdin täyttä ravia kohti kyseistä katsomoa. Tässä välissä olin ehtinyt saada vihiä, että voittajalla saattaisi olla vaaleanpunainen paita yllään. Siispä VIP-katsomoon ja etsimään vaaleanpunapaitaista miestä.

Meni puolisen minuuttia, kun nuori mies vaaleanpunaisessa paidassa käveli kaikessa rauhassa vastaan. Paino sanalla kaikessa rauhassa. Esittelin itseni ja kysyin, sattuisiko mies tietämään, kuka sen miljoonan voitti. ”No, minähän sen voitin”, mies vastasi. Edelleen kaikessa rauhassa.

Olin ällikällä lyöty, koska miljoonavoittaja käyttäytyi niin rauhallisesti. Pitkään ravipelejä harrastaneena olin kuvitellut itseni lukuisia kertoja kyseiseen tilanteeseen ja ajatellut, että siinä vaiheessa leijuisin kolme metriä maan yläpuolella. Mutta kun paikalle saapui vielä miehen pelikaveri ja näytti pyynnöstä miljoonan arvoista voittolappua, oli pakko uskoa, että parivaljakko oli tosiaan voittanut. Yhden isoimmista ravipoteista koskaan.

Miehet perustelivat rauhallisuuttaan sillä, että eivät oikein itsekään ymmärtäneet, mitä tuli tehtyä. Ja sehän raviurheilussa onkin parasta: Koskaan ei aamulla tiedä, mitä päivän raveissa tapahtuu. Voi vaikka rikastua miljoonalla.

Heinäkuussa selviää, minkälaisia yllätyksiä tapahtuu Kuopiossa. Sitä odotellessa!



Mari Julku
Toimittaja


Uutinen miljoonavoitosta

 
 

Suomenhevonen
 

 

Videolla esiintyvät valmentaja Timo Vääränen ja I palkinnon kantakirjatamma Noriko.
 

Ratsutytöstä ravitytöksi yhdessä viikonlopussa

Vuosi oli 2000, ja olin oikein intohimoinen heppatyttö. Luokkakaverini, jonka kanssa kävimme ratsastustunneilla, oli kuullut Joensuussa olevan Kuninkuusravit. Teimme päätöksen lähteä sinne hevosia katsomaan ja ihailemaan. Alle 15-vuotiaita kun olimme, niin pääsimme tuon kaverini isän kanssa ilmaiseksi raveihin. (Kuninkuusravitoimikunnan huomio, alle 16-vuotiaille ilmaiseksi sisäänpääsy myös Kuopion Kuninkuusraveihin!)

Olin itsekin ensimmäistä kertaa raveissa, ja mitkä ravit ne olivatkaan! Katselimme silmät pyöreinä sitä väenpaljoutta, joka Linnunlahdelle oli kerääntynyt. Heti sen ymmärsin; tässä täytyy olla jotain hienoa!

Harmitti, kun emme päässeet totoamista kokeilemaan iän puutteen takia. Toimimme niin, että ostimme käsiohjelman ja löimme kaverin kanssa yhden markan vetoja kummanko veikkaama hevonen on ensin maalissa. Aidalla seisten ensimmäisessä kaarteessa kannustimme hurjasti niitä "pelaamiamme" hevosia. Siinä kohtaa minua varmaan puraisi se kuuluisa ravikärpänen.

Ravihevoset näyttivät tosi komeilta ja ylväiltä, niissä oli vauhtia ja tyylikkyyttä. Erityisesti mieleeni jäi silloin Exquisite Lady, jota itse petsasin meidän "omaan pooliin". Ja sehän tamma otti ja voitti!

Kaveristani ei tullut ravi-ihmistä millään muotoa, mutta minusta tulikin kertalaakista. Hankin ravitallilta hoitohevosen ja sillä tiellä ollaan edelleen. Raviurheilua on sen jälkeen tullut nähtyä monelta puolelta, myös sieltä puolelta, jolloin kaikki ei ole aina niin ylvästä ja komeaa. Mutta se on arkea se.

Ja Kuninkuusravit on Kuninkuusravit. Sitä ylväämpää ravitapahtumaa ei tämä hieno laji voi tarjotakaan.

Muutaman vuoden ravihevoset olivat minulle ammatti, nykyään nautin siitä antoisana harrastuksena ja intohimona. Meiltä löytyy myös lupaava kimppasuomenhevonen, ja mikäpä sen hienompaa kun odotella sen edesottamuksia tulevaisuudessa. Kotiradan Pikkuprinssi siintää silmissä, voi jospa pääsisi sinne aidanvarteen taas kannustamaan sydämensä kyllyydestä!

Nähdään Kuopiossa!



Jutta Ikonen
Entinen hevosenhoitaja
Nykyinen ravituomari, hevosvalokuvaaja ja hevosenomistaja

 

Lokki - blogi

Joensuun Kuninkuusravit kesältä 2000 ovat jääneet monen mieleen yhtenä kaikkien aikojen parhaista. Aurinko helli ravikansaa koko viikonlopun ajan, lähdöt olivat jännittäviä ja Viesker teki historiaa ottaen viidennen perättäisen kuninkuutensa. Mutta oheislähdöissäkin tapahtui, kuten tämän blogin kyljestä löytyvä video osoittaa. Siitä näet löytyy kaarrekameran silmin nähtynä yksi kaikkien aikojen erikoisimmista ravisattumuksista.

Video on kuvattu lauantaipäivän 5. lähdöstä, V65-pelin toisesta kohteesta. Rivin pankkina toimi kuninkuuskisan avausmatkan kertoimella 1,00 voittanut Viesker, mutta moni luotti myös kyseisessä lähdössä suursuosikkina starttanneeseen New Worldiin. Viimeisestä viidestä kilpailustaan se oli voittanut neljä, ja kun Tapio Perttusen ajokki pääsi johtopaikalle, takasuoralla näytti siltä, että vain ihme voi viedä siltä voiton.

Sitten alkoi tapahtua. Läheisellä järvellä ruokailemassa ollut lokkilauma oli myös päättänyt tulla katsomaan, mitä raviradalla oikein tapahtuu, kun yleisöäkin oli kertynyt radan varteen yli 23.000 ihmisen verran. Lokit lennähtivät loppukurviin haistelemaan ravitunnelmaa, ja kun ne huomasivat hevosten lähestyvän takasuoralta, päätti lintuparvi paeta kiireen vilkkaa alta pois.

Mutta yksi ei paennut. Joko kyseessä oli äärimmäisen rohkea yksilö, tai sitten sitä vain jännitti liikaa - niin paljon, että se kenties unohti, kuinka lennetään. Tämä yksinäinen lokki jäi radalle seisomaan, kun hevoset tulivat lähemmäksi... lähemmäksi... ja lähemmäksi, kunnes ensimmäinen niistä osui lokkiin.

Kyseessä oli nimenomaan New World - joka laukkaa, ja sai koko kuninkuusraviyleisön kohahtamaan hämmästyksestä. Laukka jatkui ja jatkui, meni hylkäykseen saakka ja 30.000 markan ykköspalkinto katosi suosikilta sivu suun. Totopelissä sadattuhannet markat menivät uusiin taskuihin. Lukuisat pelimiehet ja -naiset kirosivat kuin viimeistä päivää. Perttuselle huudettiin solvauksia ja nyrkkiä heristeltiin, mutta kukaan ei kuitenkaan heti huomannut, mistä laukka johtui.

Vielä tänä talvenakin asiaa on muisteltu kyynelsilmin raviväen keskuudessa. On jopa epäilty, ettei siellä mitään lokkia koskaan ollutkaan, vaan hevonen laukkasi muuten vain.

Mutta täältä tulee todiste! Joensuun raviradan arkistoista löytyi pölyinen video, jonka VHS-nauhuriin laitettuani lähti pyörimään - uskokaa tai älkää - juuri siltä kohdalta, missä New World osuu lokkiin ja laukkaa. Raviurheilun maailma on ihmeellinen - ja siksi niin älyttömän hieno!




Linkki videoon

Ja katsokaapa videon lopussa, miten yleisörinne suorastaan pullistelee väkeä. Tunnelma oli mahtava koko viikonlopun, kuten paikalla olleet muistavat. Jokaisissa Kuninkuusraveissa on tapahtunut jotain elämää suurempaa, jotain, mistä on riittänyt parranpärinää vielä kymmeniä vuosia kisojen jälkeenkin.

Siispä en ymmärrä, kuka haluaisi jäädä sivuun, kun uudet legendat syntyvät heinäkuun viimeisenä viikonloppuna - tällä kertaa Kuopion Sorsasalossa.


Lauri Hyvönen
Äänityöläinen

 

 

Vihjenikkarin näkökulma 23 vuoden takaa


Vaikka rakkauteni raveihin on hieman ruostunut, pieni paikka niille on aina sydämeni sopukoissa. Erityisessä asemassa ovat Kouvolan Kuninkuusravit vuodelta 1990. Ne antoivat mahdollisuuden nähdä läheltä tapahtuman elinkaaren ja tarjota pienen, mutta henkilökohtaisen panoksen taustavoimissa.

Kouvolan silloinen toimitusjohtaja - muuan entinen kolmiloikkaaja ja intohimoistakin intohimoisempi ravimies - Salmelan Tommi kysyi minulta, ravivihjaamisen silloiselta monitoimimieheltä, että kiinnostaisiko tulla tekemään vihjeohjelma kunkkareihin. Tottakai kiinnosti, ja siitä se lähti.

Tuon keskustelun seurauksena ajoin kuutostietä muutaman tuhat kilometriä vanhalla japanilaisella - poppikoneen toistaessa Raptorin uunituoretta Moe! -levyä. "Oi beibi" ja "Debi Gibson" kävivät päähän kuin häkä, "Jutka ja Kunkka" tuntui nössöltä, turhalta.

Vähän yleistäen: päivät sujuivat elantoa keräillen erilaisissa freelance-toimittajan hommissa, iltayöt Kouvolan toimistolla; muunkin kuin vihjeohjelman takia. Aika siinä välissä - niin, mazdan ratissa.

Tärkeimpänä urakkana oli siis vihjeohjelman tekeminen. Sein teinkin huolella. Kommentoin kunkkariviikonlopun jokaisen hevosen suoraan ja rehelliseen tyyliini - ja monen ohjastajankin. Pieni ihastus ja selvästi suurempi vihastus oli luonnollinen seuraus tyylilleni kirjoittaa kiertelemättä ja kaartelematta oma näkemykseni asioista. Piiri oli pieni, ja on sitä edelleen.

Halusin kuitenkin palvella pelaajia, vihjeohjelman maksavia asiakkaita, enkä ensisijaisesti miellyttää sen enempää ohjastajia, omistajia kuin hevosiakaan. Tosin viime mainituilta tuli vähemmän palautetta.

Tiukimman palautteen sain Helkalan Ekiltä, kiitos siitä. Keskustelumme ei ole unohtunut 23 vuoden jälkeenkään.

Kilpailujen välissä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä juhlittiin... Niinkö? No ei todellakaan: naputettiin kirjoituskoneella lauantain tuoreet juoksuselostukset sunnuntain vihjeohjelmaan ja täydennettiin välistarttien tiedot käsiohjelmatietoihin - käsin, ilman tietokoneita tahi muita atk-laitteita. Ladottiin, tarkistettiin, oikoluettiin ja annettiin lupa painaa. Siis vihjeohjelma, ei päätä tyynyyn - eikä mitään muutakaan...

Valvominen vaati sunnuntain ehtoona veronsa. Muistan, kun menimme ravien päätyttyä pienellä porukalla Cumulukseen syömään pippuripihvit. Univelkaisimmat aloittivat takaisinmaksun jo ruokaa odotellessa...

Vihjeohjelman parasta sisältöä oli Vilma-Neidin ehdottaminen Kuningatarkilpailun mailin yllättäjäksi. Harri Tuominen ajoikin Markku Mässelin vauhtihirmulla keulassa alusta loppuun ja 15-kertoimiseen voittoon. Oriiden mailin voitti Vilma-Neidin kaltainen pikakiituri Jäävin-Poika.

Hallitsijapariksi kruunattiin Patrik / Risto Lanki ja Valomerkki / Antti Teivainen. Molemmat pelottelivat kannattajiaan pikamatkojen laukoillaan sunnuntain alkajaisiksi, mutta murskasivat kaiken vastarinnan kolmella kilometrillä. Pelasin Patrikia voittajaksi kertoimella 1,4 ja lunastin. Ylikerroin? En muista..

Lauantaisen aviisin takasivun Nostalgiaa-palstalle kirjoitin Kouvolan aikaisemmista Kuninkuusraveista. "Tämä Vieteri on vielä niin tyhmä, että se luulee, että sen pitää kilpailla myös lähtöautoa vastaan... Vieteristä tulee voittamaton", ennusti Kaarlo Partanen ensimmäisen kuninkuustittelin jälkeen vuonna 1973 - eikä paljon erehtynyt. Historiassa ja muistoissa piilee se Kuninkuusravien ydin!

Tärkeimpänä Kouvolan Kunkkarit antoi minulle ikuisen ystävyyden Tommin kanssa. Se on johtanut moneen seikkailuun - ja luultavasti johtaa tieni heinäkuun viimeisenä viikonloppuna Sorsasaloon.



Sami Sundström
twitter: @sami_sundstroem

 

Pakkasta kolmekymmentä,
mutta savolainen ei palele

Elohopea painuu öisin lähelle kolmeakymmentä celsius-astetta ja tuuli puhaltelee kylmästi. Vaikka aurinko jo päivällä mukavasti lämmittääkin, pitää talvi otettaan tiukasti, eikä päästä kevättä vielä esille. Karvahattu, villahousut ja aurinkolasit, siinä ovat näiden päivien tärkeimmät varusteet – niin hevosmiesten, -naisten kuin muidenkin.

Se on pukeutumiskysymys. Ja asenne. Hevoselle silat selkään, ukolle vaatteet päälle ja lenkille!

Täällä Pohjois-Savossa, ja miksei muuallakin, talven treenikelit ovat olleet ja ovat juuri nyt todella hienot. Lunta ja pitäviä polanteita on riittänyt pakkasten lisäksi.

Jos nyt ei saa hevosta kuntoon, se on miehessä (tai naisessa) vika.  Hyvin monen savolaistreenarin mielessä siintää kylmästä kelistä huolimatta jo heinäkuun loppu ja kotiradan Kuninkuusravit. Wanhan kansan ”aseet” on otettu papan parireestä alkaen nyt käyttöön. Näytön paikka on jo pian käsillä!

Savossa riittääkin joukkuetta marssitettavaksi Sorsasalon päänäyttämölle. Alueen suomenhevoskasvatus on ollut perinteisesti erittäin vahvaa ja laadukasta. Tämä kaikki voidaan huomata nyt, kun ensimmäisiä spekulaatioita jo käydään tulevista mahdollisista ravikuningas- ja kuningatarkandidaateista.

Tero E. Mäenpää on raivannut määrätietoisella ja kovalla työllä itsensä suomenhevosvalmentajien huipulle. Kultalusikkaa ei ole hänen suussaan nähty. Valmentaja on aloittanut hevosmiesuransa perin arkisella kalustolla ja pikku hiljaa saanut hyvien tulosten myötä käsiinsä loistavia hevosia.

Tallissa on liuta ykkössarjalaisia, sekä nousevia nuoria hevosia. Jos kaikki menee hyvin, saattaa Teron tallista kuninkuudesta otella useampikin ori. Etunenässä viime vuoden kuninkuuskilpailun kakkonen Turon Myrsky, Savo-Ajon sankari Virijori, sekä Suur-Hollolan ja Derbyn sankari Sörkän Sälli.

Savolaisten hevoset eivät lopu tähän, ehei, ei suinkaan. Ylä-Savossa on aina ollut hyviä suomenhevosia. Martti Ratinen, sahuri ja pitkän linjan suomenhevosmies ja  –kasvattaja, valmentaa hevosiaan Kiuruvedellä ja virittelee Einomiestä kohti kuninkuusraveja. Jo Einomiehen emällä Vilmavalla kuningatarkisaan osallistunut Martti tietää, miten hevonen tahdään varsasta huipuksi. Jos Einomiehen huono onni kääntyy, on ori ehdottomasti yksi kuumimmista kuningasehdokkaista. Tämä ori on rakennettu täydestä voitontahdosta.

Paljon on syytä odottaa myös vauhtitammalta nimeltä Noriko. Timo Vääränen tunnetaan erityisen tarkkana ja tunnollisena valmentajana. Timon käsissä imeori Valtraus voitti lyhyeksi jääneellä urallaan lähes kaiken, mitä siihen mennessä voitettavissa oli. Seppeleestä Timo ei päässyt koskaan Valtrauksella ajamaan, mutta Valtrauksen pikkusisko Noriko on kuin varkain noussut tammojen eliittiin. Taidokkaasti valmennettu ja kilpailutettu tamma saattaa toteuttaa Timon ja Auliksen (Harmoinen) unelman heinäkuun lopussa.

Muita mahdollisia pohjois-savolaisia Kuninkuusravien nimiä ovat mm. Vincenesin valloittaja Suikun Rilla, sekä Mikko Väisäsen Hissun Virva ja Timo Mäkäräisen Elias Intomieli.

Osataanhan sitä Etelä-Savossakin. Mikkelin seudun valmentajat ovat pärjänneet aina suomenhevosilla. Seppo Suuronen, Juha Kortekallio, Terho Rautiainen, Pekka Luukkonen….Kovia hevosmiehiä, suomenhevosmiehiä!

Viime vuonna Mikkelissä kotikentällä ei onnistuttu, mutta kääntyykö tuuri nyt naapuriradalla? Etelä-Savon hevoset ovat ainakin tosi kovia. Franko, Villihotti ja Tuokkolan Touho Suuroselta. Tähen Tuuri ja Suivikas Rautiaiselta. Rikelme ja Viksanteri Kortekalliolta. Villisisko Luukkoselta. Unohtaa ei voida nuorta ja nousevaa Camria sekä huiman nousun tammahuipulle tehnyttä Pelikkaa. Savolaiseksi voitaneen lukea myös kainuulainen, mutta Riistavededellä syntynyt Heikki Parviainen väkivahvan oriinsa I.P. Lennon kanssa.

Nyt jos koskaan on savolaisten mahdollisuus. Ja vieläpä kotikentällä, Kuopiossa, Savon sydämessä. 

Kuka on sinun suosikkisi?

Hannu Ala-Korpi
Pohjois-Savon Hevosjalostusliitto ry:n toiminnanjohtaja

 

Avaa sanainen arkkusi – Läksi Kuninkuusravien bloggaajaksi!

Se on nykyään helppoa. Eipähän tarvitse minnekään matkustaa, kunhan laittaa sähköpostia tulemaan allekirjoittaneelle. Kuninkuusravien blogi toivoo Sinun kertovan ikimuistoisista kunkkari-tuntemuksistasi, kokemuksistasi ja elämyksistäsi, jotka haluat jakaa muillekin.

Järjestämme ja teemme yhdessä vuoden upeinta ravitapahtumaa. Ilmiönä Kuninkuusravit on aivan uskomattoman upea. Kantakirjattuja oriita, tammoja, perinteitä, nuoria, vanhoja, lapsia, poneja, julkimoita ja ravikansaa – jotain kivaa riittää kaikille kymmenilletuhansille mukana oleville. Ja pääosassa loistaa oma kotimainen hevosrotumme, suomenhevonen.

Mikä iskee Sinuun? Mikä on hienointa tapahtumassa?

Monelle Kuninkuusravit on kesäisen hieno ja odotettu lomaviikonloppu. Kilpailijoille ja menestyjille se on kovin työntäyteinen mutta palkitseva työviikonloppu. Monelle juuri se, jota ei koskaan unohdeta.

Kylmiä väreitä, kun liinaharjaiset suomenhevoset näyttävät parastaan radalla. Silloin sykkivät sydämet samaan tahtiin, välillä hiljaa, välillä niin nopeasti. 

Kädethän tässä jo hikoavat. Kevät on hienoa aikaa, kun huiput palaavat radoille kuumetta nostamaan.

Tänä vuonna meidän järjestäjien kädet ovat sidottu projektiin. Jos ne olisivat vapaalla, omani haluaisivat puristamaan käsiohjelmaa, rustaamaan totolappuja ja tervehtimään tuttuja, levittämään vilttiä nurmialueelle.

Kukin tavallaan, mutta kohta laitetaan jo kädet yhteen ja kädet ilmaan, katsomossa ja iltajuhlissa.

Mikä on Sinun ikimuistoisin kokemuksesi Kuninkuusraveista?

Kerro se meille, ja pistä postia tulemaan.

Tänä vuonna Kuninkuusravien blogi tulee myös uudistumaan. Toteutamme visuaalista videoblogia hyvien tekstien lomaan antia värittämään.

Tehdään yhdessä Kuninkuusravien blogista mielenkiintoinen!



Ilkka Nisula
Kuninkuusravien tiedottaja
ilkka.nisula@kuopionravirata.fi

 

Sivu 1 / 0